(Teeskennelläänkö kaikki ettei 2017:ta tapahtunut? Siis blogin osalta, ei siinä muuten mitään suurempaa vikaa ollut. Sitä tavanomaista: kevällä vähän siian ongintaa, sitten silakkaa, kesällä särkikaloja, tokkoja kampeloitten sijaan ja kauden ehtoolla siperiansampi uutena eliksenä. Odotettavissa aiempaa niukempaa kirjoittelua ja reilusti heikompia kuvia, mutta jostain on lähdettävä liikkeelle ja heikkolaatuinenkin sisältö on parempi kuin sen puute. Siispä eespäin.)
Perinteitä noudattaen avovesikausi käynnistettiin siikaa onkimalla. Intoa oli niin paljon, että ensimmäiset heitot piti viskata Leuttasaaren Takaniemen ohi uiskentelevien jäälauttojen sekaan. Mukaan lähti ihan yhtä pahoista tärinöistä kärsivä lankomies Juha, joka oli keksinyt hienon kalastusharrastuksen vasta edellisvuonna. Nuoriso oli mukana vallan paljon, omasta takaa neiti 11 vee ja 6 vee nuoriherra, sekä molemmat serkkupojat.
 |
| Nuoretmiehet rannassa |
Kuten tällaisen opastetun reissun käsikirjoitukseen kuuluu, munat menivät pataan ja parranpärinää paikan suhteen käytiin koko aika mikä rannassa viihdyttiin. Mainittavampana saaliina kuolleen loki pääkallo (ei onneksi siiman päässä). Mutta kyllä keväinen merenranta on vaan hieno paikka, tätä lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti