Kal(j)amiesten ottihetki 23.4

Sikana siikaa, ainakin meidän mittapuulla

Edellinen reissu oli sen verran onnistunut, että Sakun ei tarvinnut pahemmin houkutella meikäläistä uusintareissulle viikkoa myöhemin. Vedenpinta oli edelleen alhaalla, mutta tuuli sen sijaan puhalsi täysin palkein jostain idän ja kaakon tienoilta. Rannassa tarkeni juuri ja juuri kun veti joka ikisen mukana raahaamansa vaatekappaleen ylleen.

Kalareissuilla ei ole tapana varsinaisesti dokata, mutta tällä kertaa kumpikin oli tahollaan päättänyt ostaa oluet mukaan reissulle. Olennaisempaan keskittyessä matojen elinvoimaisuus tuli tarkistettua vasta Larun metroasemalla - onneksi, sillä koko purkillinen oli tehnyt joukkoitsarin. Madonhakukeikka Taka-Töölöön söi kalastusaikaa melkein tunnin, mikä oli loppupeleissä ehkä pelkästään hyvä asia. Osa kanssakalastajista oli saanut tarpeekseen sekä palelusta että nihkeästä kalantulosta. Me kaiketi osuimme paikalle juuri kun iltasyönnin aikaikkuna avautui, ja viisi hyvänkokoista siikaa myöhemmin poistuimme hyvillä mielin saaresta.