Toisin kuin tätä blogia lukemalla voisi ehkä luulla, en edes asu kovin lähellä Ruoholahden kanavaa. Silti se on näppärän pyöräilymatkan, helppouden ja monipuolisuuden ansiosta muuttunut liki oletusarvoiseksi iltakohteeksi. Tälläkin kertaa fillari kiisi baanaa pitkin kohti kanavaa, mutta toiveissa oli ajatusten tuulettamisen lisäksi myös lisätä pari vuosipinnaa listalla.
Jos lajikalastustouhuihin haluaa lisätä haastetta, toukokuun väliin jättäminen nostaa kyllä tehokkaasti monien lajien vaikeusastetta. Muutamat, kuten vimpa, muuttuvat reilusti vaikeammiksi, toisten lajien kanssa on sentään mahdollisuus revanssiin loppukesän ja syksyn aikana. Vielä listalta puuttuva lahna nyt saattaisi jäädä osaavammaltakin onkijalta joskus saamatta, mutta nykyisillä tiheyksillä mustatäplätokon pummaaminen olisi jo noloa.
Onneksi vuodenkierto oli edennyt siihen kohtaan vuotta, että kanava tarjoili ensimmäiseksi kalaksi kaivatun vieraslajin. Näitä tuli vielä illan mittaan muutama lisääkin, vaikka pääosin saalin muodostui taas tutuista särjistä ja ahvenista. Jossain vaiheessa yksittäinen pasuri sai kuvittelemaan pienen lahnan hyväksyneen madon, mutta ilta oli vielä nuori. Hämärän jo laskeuduttua siiman päässä tempoi reilusti isompi kala, ja sieltä se lahnakin nousi kanavan varren valojen syttyessä. Täsmäkeikka oli tarjonnut juuri sen mitä lähdettiin hakemaan.