Paluu suvannolle 22.5

Vanhankaupunginlahden lähituntumasta muutettuani on suvantolupakin jäänyt vuotena tai parina lunastamatta. (Ennen kuin joku ehtii tehdä väärän johtopäätöksen - vastaavasti suvannolla kalastelukin on jäänyt väliin.) Eipä ihme, että esimerkiksi vimpaa ei ole vuodarilistoilla näkynyt.

Pitkän tauon jälkeen olikin hyvä palata tarkastamaan tilanne. Vanhis oli entisellään, jos jokin oli muuttunut niin onkija itse. Muistaakseni viime talvena minullekin valkeni, että Helsingfors, 'Helsinginkoski', on Vantaanjoen padottu Vanhankaupunginkoski. Sen jälkeen en ole paikkaan enää osannut suhtautua samalla tavalla. Helsingin vanhakaupunki - ainakin samassa mielessä kuin vaikkapa Tukholman Gamla stan tai Tallinan Tallinna vanalinn - ei taatusti ole lähelläkään Vanhankaupunginkoskea ja -lahtea. Kosken uuden nimen myötä paikka tuntui nyt jotenkin paljon keskeisemmältä ja merkittävämmältä koko pääkaupungin identiteetille. Toivottavasti koski saa virrata taas vapaana ennenmmin kuin myöhemmin - ymmärrän kyllä asian tiimoilta kuumana vellovan keskustelun molempia osapuolia, mutta itse liputan kyllä kalojen, vesiluonnon ja luonnonystävien puolesta.

Särjen kaltaisen vaikeasti pyydettävän lajin yhteistyöhaluttomuus alkuviikosta oli jättänyt jotain hampaankoloon. Uusintayrityksellä kutusärkiä nousi sitten siitäkin edestä. Muutama niin ikään vaikeasti bongattava kiiski tuppautui myös siiman jatkoksi, vain päästäkseen jatkamaan eloaan suvannon maitokahvin värisissä pyörteissä. Vierestä nostettiin muutama vimpakin, pinnassa mellastavat toutaimet ja turvat pitivät tunnelmaa korkealla ja ylipäätään Vanhiksesta jäi oikein hyvä maku.

Jälkipelit särkien perkuun merkeissä hieman laskivat reissun rentoutusarvoja. Epäilenpä, että suurin kynnys särkikalojen laajamittaiselle hyödyntämiselle suomalaisruokapöydissä ei ole loppupeleissä ennakkoluulot tai reseptien puute, vaan käsittelyn työläys. Iso osa onkijoista keksii mieluisempaa ajanviettä kuin näpertää illan särkien peratessa, kun proteiinia saa helposti ja kohtuuhintaan kaupastakin. Lopputulos oli kyllä herkullinen ja särki-haukipihvit läpäisivät jopa raadin nuorimpien ja nirsoimpien osakkaiden standardit.

Viisi minuuttia vain itselle 22.5

"Oon täällä Tsadissa. Tääl bolsaa ihan pirusti"

Jotenkin tähän tapaan vanha Kallaveden kasvatti kaiketi olisi voinut kuvailla puhelimeen aamuisia tunnelmia Lauttasaaren sillalla. Olin onnistunut aikatauluja säätäessäni jättämään keskelle päivää kaikista velvoitteista tyhjän slotin - tällä kertaa tyhmästä päästä hyötyi koko riutunut ruumis.

Oli aika testata talvella kehitelty kilohaililitka. Kokeilu oli osittainen menestys: silakat kokivat litkan selvästi verrokkina toiminutta aitoa silakkalitkaa vähemmän houkuttelevaksi, mikä puolestaan teoriassa jätti areenan kilohaileille. Normaalien kymppien (=täysi litka) tai melkein kymppien sijaan sai nostella lähinnä ykkösiä ja kakkosia, niitäkin harvakseltaan. Ikävä kyllä kilohailien kiinnostus oli joko täysi nolla tai ainakaan litka ei ollut aivan niin vetovoimainen, että olisi tavoittanut miljardin silakan seassa lahdella pyörineet noin kaksi kilohailia.

Oliko onnistuttu kehittämään jo puoliksi toimivan kilohaililitka vai ainoastaan tavallista huonommin toimiva silakkalitka? Vaikea sanoa, testit jatkukoon. Suhtautuipa tulokseen miten hyvänsä, ainakin yksi myönteinen ominaisuus prototyypissä oli: illan perkuu-urakka oli selvästi tavallista kohtuullisempi.

Särkiä ja salakoita 19.5

Onkipaikka maalle päin

Vuosi toisensa jälkeen olen uskotellut (valehdellut) itselleni, joskus kanssaeläjillenikin, ettei seuraavan vuoden toukokuu kertakaikkiaan voi enää olla tätä hullumpi. Todellisuuteen tällä on ollut suunnilleen yhtä paljon vaikutusta kuin jos olisin suureen ääneen toivonut olevani seuraavana keväänä miljoona tsiljoona euroa rikkaampi. Ellei tsiljoona sitten ole tosi pieni summa.

Sama veteen päin

Kalaorientoituneelle toukokuu lienee paras mahdollinen (ainakin monipuolisin) kuukausi vuodesta, siispä viemättömät roskat, paluuta suunnitteleva lentsu ynnä muut maalliset murheet hetkeksi syrjään mielestä, muksut bussiin ja mars ongelle. Päivällisen voisi ihan hyvin kuitata eväillä ja hyvä seura takaisi kokonaisvaltaisen viihtymisen.

Paikaksi valikoitiin Viikinrannan ns. vanhan vedenpuhdistamon oja, luonnonsuojelualueen rantaa Vanhankaupunginlahteen hiljakseen ties mistä virtaileva uoma. Edellisvisiitistä oli vierähtänyt jokunen vuosi, ja epäilemättä ajan kultaamien muistikuvien mukaan sekä oja että rannat olivat olleet vähemmän umpeenkasvaneita, eikä tulvaniityillä ollut yhtä paljon kosteita ansakuoppia. Pinnan alla oletusarvoisesti uineet pulskien kutusärkien parvet olivat nekin vaihtuneet pikkusormen mittaisiin salakoihin. Kylmän veden särki alkaa kaikesta hypestä päätellä olla sen verran kovan luokan ruokakala, että kulinaristipiireissä sitä roskakalaksi haukkuva saanee varautua kuuntelemaan herjoja kehnoista kokkaustaidoista ja yleistä kiusantekoa kunnes lopulta puuskahtaa Hyvä on, hyvä on, särki on hyvä ruokakala. Voi kiesus, te olette kyllä kaikki yksiä sontiaismolottajia! Alkuperäinen suunnitelma nauttia ilmaisesta lähiruoasta kariutui lopulta kohdekalojen vähyyteen ja salakat alennettiin pakastelokeroon ankeriassyöteiksi.

Sorsat pluttaavat heinikossa, neiti 8 vee luontokuvaa

Kaikki tuntuivat nauttivan hommasta, mitä nyt matojen pujottelulta ja kalojen irrottamiselta tilannetta ehti havainnoida. Kolmivuotiaan nuorenherran ensimmäinen saalis ui kovasta yrityksestä huolimatta edelleen, mutta vanhemmat lapset kyllä nostelivat reilun nipun salakoita ja vähän niukemmin särkiä, aikuisetkin ehtivät ehkä jokusen eväkkään onkia siinä vaiheessa kun nuoriso siirtyi leikkimään niitylle hippaa.


Onginta loppui aikanaan kun matojen lisäksi oli tuhottu molemmat onkilaitteet, mutta kukaan ei sentään koukuttanut itseään, pudonnut ojaan tai juonut enemmän kuin oman painonsa verran mehua. Nyt vain odotellaan neiti kahdensan veen ottamien kuvien vääjäämätöntä vaikutusta, eli Google Analyticsin raporttia blogin suosion räjähdysmäisestä kasvusta lähialueen kalastuksesta kiinnostuneiden ekaluokkalaisten pikkulikkojen keskuudessa. Mikä tämän jälkeen tarkoittanee valtaosaa lähialueen ekaluokkalaisista pikkulikoista. Mahtavia nuo muksut, vai mitä?

Tässä jutussa on kalankuvia vain mäskipussin kyljestä ikuistettuna