Wanted

Lista pyynnin kohteena olevista lajeista. Listan perusteella voi vähän uumoilla, mitä tuleman pitää blogin suhteen. Tietyllä tapaa tähän lyhyeen ja sekavaan listaan sisältyy paljon lajikalastuksen hienoudesta: mahdottomat haasteet muuttuvat mahdollisiksi, mahdolliset todennäköisiksi ja todennäköiset varmoiksi saaliiksi.

Vaskikala
Vaskikala on pitkään ollut useimmille kalastajille täysi mysteeri - harvalukuinen, piilotteleva ja huonosti tunnettu. Kaikki tämä on mullistunut muutamassa viime vuodessa ja yhtäkkiä vaskikala vaikuttaa paljon mahdollisemmalta saaliilta. Toki tekijämiesten onnistumisten toistaminen on käytännössä helpommin sanottu kuin tehty, mutta riittävä aikaa ja lirkki-into saattaa hyvinkin johtaa onnistumiseen.

Sulkava
Ainut pätevän tuntuinen johtolanka sulkavan jäljille vaikuttaisi olevan keväinen Lempäälä, kun särkikalat hakeutuvat virtaveteen kutupuuhat mielessä. Koskialueella ei onkiminen ole sallittua, mutta kuulemma pientä liitsiäkin pitäisi sulkavan haukata. Toinen vaihtoehto olisi suunnata sulkavajahtiin Loimijoelle, joka taitaa virrata jossain Hämeen-Pirkanmaan suunnalla - pitäytynemme toistaiseksi tuossa suunnitelma A:ssa.

Miekkasärki
Saimaan kanavalle pitäisi varmaan joskus lähteä ihan tätä kokeilemaan, parhaaksi ajankohdaksi on mainittu kevät. Jotain tarkempiakin aika- ja paikkavinkkejä on tarjoiltu, mutta Lappeenrantaan on pitkä matka.

Aurinkoahven
Varsinais-Suomesta on kuulunut villejä huhuja aurinkoahventen runsastumisesta. Turku on kuulemma muutenkin kiva (kesä)kaupunki, joten tämä olisi varmaan tutkimusmatkan paikka.

Piikkikampela 
Kampelan kanssa saavutetun menestyksen jälkeen piikkikampelakin alkoi tuntua paljon mahdollisemmalta saaliilta. Monta yritystä myöhemmin voin vain todeta että ei se ainakaan liian helppo ole. Useampi keikka on heitetty sekä Hankoniemelle että Padvaan, useimmiten näkemättä vilaustakaan kohdelajista.

 
Ankerias
Ankeriaankin kohdalla olisi mahdollisuus päästä ihan opastetulle reissulle läntiselle Uudellemaalle. Vaihtoehtoisesti voi tehdä kaiken vaikean kautta ja perehtyä lajiin Tuusulanjärven rannoilta - voinette arvata kumpi vaihtoehto istuu paremmin blogin yleiseen toimintaperiaatteeseen.


Ehkä joku näistäkin...
Näiden lajien pyytämisestä on joku aavistus tai toteutuskelpoisen tuntuinen ajatus, ei-liian-kaukana-epämääräisessä-tulevaisuudessa.




Valkoevätörö
Saimaan kanavalle pitäisi raahautua tätäkin otusta onkimaan. Onnistumisen mahdollisuus lienee samaa luokkaa kuin miekkasärjenkin kohdalla.

Kilohaili
Kilohailien pyydystäminen Helsingin vesiltä keväisen silakanpyynnin sivutuotteena alkoi vahvasti toistaa itseään. Allekirjoittanut kiittää kaikkia 138 566 silakkaa, jotka luopuivat hengestään lajikalastustaiteen tähden ja lähimmäisiään jotka osallistuivat niiden syömiseen. Vastedes silakanpyyntiä harrastettakoon ennen kaikkea silakan takia, kilohailin suhteen arvelen onnistuvan paremmin ulompana saaristossa - täytyypä kutsua joskus itsensä Ahvenanmaalle kylään kevään silakka-aikaan. Hanko on myös syytä mainita potentiaalisena hailimaastona. Melko matalastakin rannasta saattaa kilohailin tavoittaa. Viime syksynä kilohailin pienikokoisuus silakan rinnalla kuitenkin konkretisoitui uudella tavalla: jospa ei pyydystäisikään kilohailia silakan sivutuotteena vaan litkaisi hailia ihan varta vasten? Ehkä litkan koukkujen pienentäminen saattaisi tuottaa toivotun tuloksen. Eli ehkä keväinen kilohailin litkaus Lauttasaaren sillalta pitäisi sittenkin kokeilla vielä kertaalleen, uusin välinein. Ympäri mennään, yhteen tullaan...

Rantanuoliainen
Rantanuoliainen lienee ihan mahdollinen lirkkiä, kunhan oikeat paikat ovat tiedossa. Laji on toki vähälukuinen, ja kaukana kotikulmilta sijaitsevat asuinpaikat eivät varsinaisesti edesauta projektia.

Lohi
Kalastuskirjallisuus on maalaillut lohesta sellaisen taruolennon, että ainakin itse poden rimakauhua lohestusta kohtaan. Kuulostaa kovin mystiseltä ja myös kalliilta puuhalta. Nyt jos koskaan ammattitaitoisen kalaoppaan värvääminen säästäisi varmasti harmailta hiuksilta. Itse uskon Kymijoen ja syystalven nimeen.

Kirjoeväsimppu
Kirjoeväsimpun levinneisyys on niin pohjoiseen painottuva, että sen saaliiksi saaminen vaatisi käytännössä lapinmatkaa. Sitten joskus ehkä.

Eihän sitä koskaan tiedä...
Kyllä Suomenkin kalastossa vielä piisaa pyydettävää. Osa lajeista on kuitenkin niin paikallisia tai muuten hankalia, etten ainakaan vielä kauheasti käytä paukkuja niiden pyyntiin.


Nokkakala
Näitäkin ilmeisesti saattaisi toisinaan saada koukkuunsa jopa Helsingin vesiltä. Ymmärtääkseni ison haaste on ajoitus: parvet ovat liikkuvaista sorttia, ja kalat ovat joko paikalla satamäärin tai sitten tykkänään poissa. Loppukeväästä pitänee joskus kokeilla onneaan.

Seitsenruototokko
Hangon vedet voisivat tarjota mahdollisuuksia myös seitsenruototokon tavoittamiseen. Samat paikat kuin vaskikalalle toiminevat tokkojenkin tavoittamiseen...

Piikkisimppu
Hangon vesillä näitä sukeltajat kertovat nähneensä, ehkä muiden kalojen pyynnin sivutuotteena tämmöinen olisi mahdollista saada.


Teisti
Ulkosaaristo, ehkä Ahvenanmaa... Kenelläkään ei tunnu olevan kauheasti hajua teistin onginnasta, ei suoraan sanottuna minullakaan. Täytynee pitää silmät auki!