Vaikka siikakausi olikin jo kertaalleen julistettu päättyneeksi, ei se toki estänyt tekemästä vielä yhtä yritystä helatorstaina, varsinkin kun mukaan lähti jälleen Juha poikien kanssa. Tunnelmaa nostatti tieto, että ainakin viereisellä tontilla onkinut daami poistui saaresta pari siikaa ja ahventa painavamman saalinpussin kera.
Aikaisen lounaan ja päivällisajan väliin sullottu lapsireissu ei ajoituksen puolesta ollut mitenkään ideaalia kalantuloa ajatellen. Varhainen aamu tai ehkä ilta olisivat olleet ainakin näin aurinkoisena päivänä varmaankin parempia vaihtoehtoja. Meille ahti tarjoili toinen toistaan pulleampia kiiskejä, joista joka ikinen paljastui täynnä mätiä oleviksi naaraiksi. Jokunen särki tarjosi vaihtelua kiiskimonotoniaan, neiti 11 vee vei perheen tokkomestaruuden pyydystämällä ensin siikaongella mustatäplätokon, ja sen jälkeen käsin salaattikulhon kokoisesta kalliolammikosta hietatokon.
 |
| Jee - kiiski |
Nihkeähkö ja kaikkia muita lajeja kuin siikoja edustanut kalantulo ei onneksi tainnut vakavasti häiritä ketään. Hippaleikkien, kenkien kastelun ja muun tavanomaisen oheistoiminnan lisäksi rannasta löytyi kuollut, nuori harmaahylje. Ei ole elämän alku helppoa luonnon omille kalastajille. Hallin lisäksi rannassa lojui jo pääosin takaisin luonnon kiertoon liittynyt allivainaa. Näiden päälle vielä kaikki siikaonkijoitten perkkeet ja tähteet, niin alkaa olla jo pieni ihme että Larun varikset vielä jaksavat lentää paikasta toiseen.
Olisi ollut kiva saada vieraille joku siika kotiinviemisiksi, mutta se taitaa jäädä ensi kevääseen. Ehkä sitä odotellessa keksitään kuitenkin jotain muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti