Vuodesta toiseen 16.4

Kevät eteni kohisten ja veri veti siikaongelle. Mukaan lähti muutamat viime vuodet toisaalla vaikuttanut Sakari isänsä Riston kanssa. Jottei edellisreissun munapatailu jatkuisi, mentiin tällä kertaa kiltisti tutuille ja turvallisille luottopaikoille. Sen verran olosuhteiden pakosta kokeiltiin, että perinteinen aamukalastelu vaihtui parin tunnin iltakeikkaan töitten jälkeen. Lauttasaareen nykyisin ulottuva metro on kyllä tuonut saaren henkisesti paljon lähemmäs mannerta. Päätös kävellä metrolta pelipaikoille tuntui entistä paremmalta, kun rannassa luki kalastusseuran väliaikatietoja ruuhkasta.

Kalat pitäisi kuvata ennen verestämistä, ei näin

Ensimmäinen siika onneksi päätti rantautua melkein heti kun loppuseurue pääsi rantaan. Tätä seurasi pari muutakin hyvänkokoista kalaa. Myöhemmin perkuuvaiheessa kaikkien mahoista paljastui merisukasjalkaisia (Hediste diversicolor), eli juurikin niitä monisukasmatoja, joita siiat kuulemma kilpaa tankkaavat näin kevätaikaan hiekkapohjilta. Reissun eväspuoli oli hoidettu sen verran täysipainoisesti, että olimme vähintään yhtä hyvin syöneitä kuin siiatkin. Vedenpinta oli melkein puoli metriä normaalia alempana, joten yllättävän bonuksena kivikosta löytyi jonkun sinne kadottama meritaimen(?)lusikka!