 |
| Normitäplis |
 |
| Nyt oli kamerakin mukana |
Mustatäplätokkojen kalastelu, ainakin se versio jota yleensä tulee harrastettua - käytännössä sulan veden laituripilkki parin koukun litkalla - on sen verran erilaista kuin muu onginta tai virvelöinti, että homma tuntuu yhä tuoreelta. Toisaalta täplissaalista voi nostaa sydämensä kyllyydestä ja ajatella tehneensä jotain hyödyllistä tai ainakin suhteellisen vähän haitallista. Tai sitten tässä on joku syvällisempi kalastukseen tai elämään liittyvä aivovamma, sillä eihän kukaan täysjärkinen fillaroisi pyhänä Ruoholahteen nykimään tokkoja ennen kuin on edes aamukahviaan ennättänyt hörppiä.
 |
| Tokon koko kohdillaan |
Järkeä tai ei, hauskaa oli. Heräilevä kaupunki, koiranulkoiluttajat, yön viimeiset kulkijat romansseineen tai sydänsuruineen, joku toinenkin vavanheiluttaja. Muutamaan otteeseen sai kertoa uteliaille mitä kummaa oikein puuhaa. Kanavan varikset ja kalalokit selvästi jo tämän tiesivätkin. Täpliksiä nousi, pääosin normikokoisia sormenmittaisia, aina välillä joku isomuskin. Taisi siinä oma täplisennätyskin parantua, tosin kuten pitkäaikaisemmat lukijat ehkä ovat panneet merkille, näitä ei ole ollut tapana dokumentoida mitenkään mittojen tai painojen muodossa. Viitsisiköhän näitä joskus kikkailla ruoaksikin? Tokkojen lisäksi kärpäsentoukista oli kiinnostunut vain pari aivan onnettoman pientä ahventa. Lopulta pohjapaino takertui risuun ja taika tapahtui: penkalle nostetun oksan yksi haara muuttui sätkiväksi siloneulaksi. Yleensä homma menee juuri päinvastoin, satavarmat merineulat muuttuvat maagisesti risuiksi ja meriheinäksi. Huima juttu, kaikkea sitä voi päivään mahtua jo ennen aamiaisaikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti