Kesäisiä mustatäplätokkokokeiluja 11.7

Aurinkorasvan tuoksu, jono jätskikioskilla ja iloiset ihmiset - varmoja kesän merkkejä. Muutama tunti löysää aikaa keskellä päivää sopi hyvin leppoisaan onkimiseen pyöräilymatkan säteellä olevissa mustatäplätokkopaikoissa. Tällä kertaa en suunnistanut Ruoholahden kanavalle, vaan päätin testata Olympiaterminaalin altaan. Sieltä ei ole koskaan noussut minulle mitenkään valtavia määriä täplätokkoja, mutta kyse lienee lähinnä ajoituksesta. Keskikesä ei näytä olevan mitenkään paras aika mustatäplätokkojen onkimiseen. Lämpenevätkö rantavedet liiaksi, haittaako levä kalastusta vai onko luonnossa syötävää muutenkin yllin kyllin, en ole koskaan kokenut mitään suurta tuntua siiman päässä kesäkuukausina. Tällä kertaa Olympiaterminaalin allas antoi pari tärppiä, jotka kyllä saattoivat olla tokkoja, mutta ei tyhjän pyytäminen niin kivaa ole, että sitä kovin kauan jaksaisi. Vaihdoin jossain vaiheessa Tervasaaren sisäaltaaseen, jossa mustatäplätokkojen on kaikkien muiden paikkojen tapaan näkynyt viime vuosina yhä enemmän. Parhaat paikat olivat pienten uimareitten käytössä, ja kaikkialla oli aika lailla levää, mutta laiturilta nousi pieniä ahvenia ja pasuri. Ei tokkoja, mutta pasuri tarjosi tilaisuuden kokeilla neiti 11 veen pokkaria, jos ei aina jaksa raahata omaa kuvauskalustoa mukana. Hyvin vaikutti toimivan.

Pasurilla on varmasti huonompi päivä kuin minulla - hurjan näköinen selkäevä!