Perusasioiden äärellä 4.7

Joskus on hyvä palata perusasioiden ääreen. Metsälampia lähemmäs perusasioita Suomenmaassa voi tuskin päästä, ainakin jos puhe on vapaa-ajan kalastuksesta.

Blogin tyyliin epätyypillinen saalispönö

Ahventen ja haukien virvelöinti on kotitarvekalastusta puhtaimmillaan. Itse mökkilampi, veden täyttämä jääkauden suppa, lykkää pelkästään ahvenia. Paljon kiinnostavampi on kivenheiton päässä sijaitseva ison uima-altaan kokoinen suolampi, jossa tuntuu olevan yksinomaan haukia. Aluksi oli vaikea uskoa, että pienessä ja syrjäisessä lammessa ylipäänsä olisi mitään kaloja, mutta pintavedestä bongattu sormenmittainen hauenpoikanen innosti kokeilemaan onneaan. Lähdin kiertämään lampea Rapalaa heitellen, ja sain yhden kilohauen - epäilemättä tämän pienoismaailman ravintoketjun huipun. Peratessa mahasta löytyi pienempi hauki ja sudenkorennon toukka. Koetin miettiä, millainen maailma pelkkien haukien kansoittama lampi on. Ei niitä millään kovin paljon mahdu noin pieneen lampareeseen, mutta täytyy niitä silti olla kohtalaisesti, kun eivät ole hävinneet jo ajat sitten sisäsiittoisuuttaan. Luultavasti niiden esi-isät uivat paikalle kun vedenpinta alkoi jääkauden jälkeen laskea. Useimmat muut samaan mottiin jääneet kalalajit hävisivät nopeasti kun elinympäristö alkoi kehittyä kohti suolampea. Happanemisen edetessä jopa särkikalat hävisivät, jättäen vain hauet ja ahvenet jäljelle. Pieni ja karu lampi ei pysty pitämään yllä kovin suuria kalapopulaatioita, ja ehkä sattuma puuttui peliin - ahventen kutu epäonnistui monena kesänä peräkkäin, hauet harvensivat aikuisten yksilöiden rivejä ja lopulta ahven lajina häviää lammesta, jättäen vain hauen asuttamaan lampea. Hauet sinnittelivät syömällä poikasena vesihyönteisiä, isompana satunnaisia telkänpoikasia ja toisiaan.

Myöhemmin kuulin lankomieheltä, että hän oli saanut lammesta myös ahvenia, mutta olihan tuo sentään hieno ajatusleikki ;)