Tie vei Lohjan ja Porlan vanhan kalanviljelylaitoksen ohi, joten olisi ollut haaskausta ohittaa paikka kokeilematta, olisivatko paikalliset allikkosalakat syömätuulella. Viisipiikkejä en missään vaiheessa vakavissani suunnitellutkaan onkivani, laji kummittelee lukuisten paikalle tehtyjen hukkareissujen ansiosta edelleen parhaissa kalastuspainajaisissani.
Taivas oli umpipilvinen ja tihkusateinen, eivät mitenkään helpot olosuhteet mikrolajien pyyntiin. Usein rasittavuuteen asti nälkäiset allikkosalakat olivat tänään yllättävän hermostuneita, kylläisiä tai muuten vain koettelivat kalastajaa - yhden pudotin nostossa ja toisen vahingossa rokastin pyrstöstä, ei siis lajipistettä.
 |
| Vaikuttiko päähän kiinnittynyt juotikas arvostelukykyyn? |
Saman altaan toisesta päädystä nälkäisempi allikkosalakoita etsiskellessäni kärpäsentoukanpalasen koukkuineen haukkasi yllättäen ja pyytämättä viisipiikki. Hieno, tumma kutuasuinen koiras. Eihän tämän näin pitänyt mennä! Täytyy kyllä sanoa, että en valitellut yllättävää käännettä - tänä vuonna yllättävät lajit ovat olleet helppoja ja vaikeita. Haastetta lisätäkseni kalastin koon 26 koukuilla, mikä on ihan ok allikkosalakoille - viisipiikkejä olisi varmasti helpompi saada koon 32 koukuilla. Se ei estänyt useampaa piikkiä yrittämästä, joitakin jopa useampaan kertaan. Itse asiassa en ole koskaan nähnyt sellaista määrää viisipiikkejä - ehkä pilvinen ja tihkuinen sää teki kaloista tavallista rohkeampia. Itse asiassa jos joku on vailla viisipiikkipinnaa, kanta vaikuttaisi olevan varsin runsas ja aikuisia yksilöitäkin näkyi runsaasti. Vaihtamalla pienempään koukkuun olisi varmaan saanut nostelua useita kaloja, nyt ne jäivät muiden koukutettaviksi.
 |
| Tällä kertaa puuaidan jakaman altaan isompi puolisko oli selvästi parempi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti