Yleensä kalaan tulee, syystä tai toisesta, hakeuduttua merta edempänä sijaitseville apajille. Helsingissä (ja aika monessa muussakin suomalaisessa pitäjässä) lähimpään rantaan ei usein ole pitkä matka, mutta ainakin oman lähirannan kalastelu on jäänyt lähes olemattomiin. Tähän on ainakin vielä vakaa aikomus tehdä korjausliike syksymmällä kuha-aikaan, mutta tällä kertaa ajattelin kokeilla, jos vuosilistalta vielä puuttuva sorva suostuisi saaliiksi ihan läheltä.
Lähin ruovikko oli taatusti alle minuutin pyöräilymatkan päässä. Vesi tosin liikkui sen verran rivakasta sen edustalla, että epäilin viihtyisivätkö sorvan ruumiinmuodolla varustetut kalat kovin hyvin mestoilla. Nopeasti paikka osoittautui kuhisevan salakoita. Hieman liian isokokoinen koukku haittasi ylössaantia, mutta tunkua oli onneksi rasittavuuteen asti. Salakoitten lisäksi toukat kiinnostivat ahvenia, joukossa muutamia pannukarkeitakin. Koska pakastimessa tuskin voi olla liikaa syöttikalaa, ainakin kun syyskesän ankeriaskausi on vasta edessä, päätin käydä kurittamassa salakoita vielä toisenakin iltana. Syöttejä onkimaan sinne ehkä tuleekin vielä lähdettyä, sorvaongelle tuskin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti