Vähän parempi täpliskeikka 27.7

Lähdimme taas muksujen kanssa Olympiaterminaalin altaalle kokeilemaan mustatäplätokkojen syöntihaluja. Tähän voisi satuilla idean syntyneen RTKL:n tutkijoiden pyynnöstä saada tietoonsa kaikki havainnot lajista, mutta todellisuudessa kyse taisi olla vapaa-ajan, kalastukseen urautuneen mielen ja puuttuvan vuosipinnan yhdistelmästä. Edellisestä reissusta oli ehkä opittu, ja pikaisen pinnan kuittaamisen sijaan reissu tehtiin enemmän lasten ehdoilla. Sää ja muutkin tekijät olivat ehkä tällä kertaa puolellamme, ja visiitistä muodostui ihan miellyttävä. Tokot tosin jäivät saamatta, kuten kaikki muutkin eväkkäät. Muutamat kunnon tukistukset siiman päässä kyllä vaikuttivat kovasti kohdelajilta, mutta liekö alunperin kivinilkan pyyntiin rakentelemani litkan koukut olleet turhan suuria niiden suuhun. Jossain vaiheessa litka jäi pohjaan ja totesin, että eipä tämän vuosipinnan takia kannata enempää aikaa kuluttaa. Ehkä jonkin työpäivän aamuna vielä. Oikeastaan reissusta ei jäänyt paljonkaan mainitsemisen arvoista sanottavaa, mutta periaatehan on, että kaikki reissut raportodaan. Jos vain erityisen menestyksekkäät reissut tulisivat kirjatuiksi, saattaisi lajikalastus vaikuttaa kerrassaan simppeliltä puuhalta - tai meikäläinenkin ihan eri tason tekijältä. Hyvä näin.


Näitä tavoiteltiin. Aina ei tule,mutta joskus sentään näköjään tullutkin.