Heinäkuun mateet 6.7

Tämä oli mökkiviikon pääasiallinen kalastusreissu: äärimmäisen kirkasvetiselle Iso-Melkutin järvelle suuntautuva öinen tutkimusmatka mahdollisia yökaloja narraamaan. Tähtäimessä oli ennen muuta järven kalastoon todistetusti lukeutuvien matikoitten rantamatalissa viihtyvät jälkikasvu. Lisäksi oli tarkoitus tutkia, pitäisikö tieto järvessä esiintyvistä kirjoeväsimpuista paikkansa, kivennuoliaistenkin mahdollisesta esiintymisestä oli määrä ottaa selkoa. Tunsin itseni todelliseksi tutkimusmatkailijaksi! Olin jo aikaisemmin päivällä katsonut sopivat kivikkoisen rannanpätkän, joka lisäksi oli kapeassa salmessa, jossa luulisi muutenkin kalaa liikkuvan. Pari päivää aiemmin kivien kääntely ei antanut järin rohkaisevia tuloksia pohjakalojen esiintymisestä, mutta ehkäpä tilanne olisi toinen yöllä ja eri paikassa. Matkalla laavulla melskasi nuorisoa, enkä kilometrin patikan jälkeenkään päässyt pakoon stereosta yöhön tulvivaa teknoa. Se luonnonrauhasta. Ei sen puoleen, itikka-armadan taukoamaton konsertti piti kyllä huolen, ettei kalapaikalla ollut turhan hiljaista tai yksinäistä. Ensitöikseni heitin madolla syötitetyn pohja-ongen puoleenväliin salmea mateiden, ankeriaitten ja muita yön kulkijoita varten. Sen jälkeen aloin kahlaten tähyillä rantakivikoista pikkukaloja. Kirkasvetisen järven hyvä puoli oli, että kalat näki vaikka metrien syvyydestä. Tämä oli myös huono puoli: mitään ei nimittäin näkynyt. Koska kahluusaappaat eivät millään olisi mahtuneet matkaan, etenin paljasjaloin ja käärityin housunpuntein itikoitten näykkiessä paljaita kinttuja. Harvakseltaan näkökenttään ui pieniä kaloja, jotka olin tunnistavinani kiiskeiksi. Nämäkin olivat pääasiassa äärimmäisen arkoja, mutta ahneita - parikin yritti koukuttaa itsensä useampaan kertaan siinä onnistumatta. Kolmas tyyppi tuli sitten kouraan saakka ja varmisti lajinmäärityksen. Siinä vaiheessa olin niin syöty ja väsynyt, että lopetin siltä illalta. Ootto-ongessakin oli vain mato. En ole ihan varma, voiko kyseistä kokemusta suositellla kenellekään. Hyttyshuppu ja kahluusaappaat olisivat voineet tehdä siitä siedettävämpää, mutta tuskin lopputulos olisi muuttunut olennaisesti. Ei siis madetta, kivennuoliaisten sen enempää kuin simppujakaan. Ehkä Melkulle kannattaisi mennä muuten kalaan - vaikka soutu-uistelemaan siikaa, ahventa ja haukea. Mitä matikoihin tulee, täytynee kokeilla joskus syksymmällä uudestaan kotivesiltä.