Musiikkia karpeille 22.7

Tällä karpinpyyntireissulla Vanhiksen rantaan oli seurana Teemu kitaroineen - olisiko tämä seireenin kutsu ainakin musikaalisimmille kaloille? Tunnetusti särkikaloilla on kalamaailmassa poikkeuksellisen hyvä kuulo, mutta indie-improvisointi ei ehkä ollut karppien mieleen, sillä houkuttelimme rantaan saakka vain muutaman ison särjen ja yhden lahnan. Kalojen koko oli kyllä isointa mitä tänä kesänä on tullut vastaan ja myös kiiskien puuttuminen saaliista oli pelkästään positiivista. Tässäkin varmaan eri kalojen vuodenkierrolla on osuutensa asiaan, mutta kokemus ja havainnot ovat toistaiseksi sen verran vähäisiä, ettei mitään syvällisempiä totuuksia kannata yrittäkää laatia. Sen(kin) takia minä näitä muistiin kirjoitan, että niistä ehkä joskus hahmottuu selviä kaavoja ja trendejä, kurkistuksia vedenalaiseen maailman asukkaiden elämään. Ja tietysti siksi, että kalassa on kivaa ja etenkin karppireissuja kelpaa useimmiten aina muistella jälkeenpäinkin. Tämäkään ei ollut poikkeus. Huolimatta hillittömän kylmässä säästä (kolme pitkähihaista paitaa päällä ja silti kylmä - heinäkuussa) liikkeellä oli muitakin hauskaa pitämässä. Lahjoitimme lahnan ruokakaloiksi yhdellä äänekkäälle (polttari?)seurueelle, joka sitä sekä sinnikkäästi että nätisti pyysi. Sitä mekastuksen ja kaaoksen määrää, mikä rannalle syntyi kun kalavainaja vielä refleksinomaisesti liikahti ;) Kaikilla oli hauskaa, mutta poistuimme näistä mainioista rantabileistä vielä hetkiseksi lammikolle karppia yrittämään. Tosi hiljaista oli tuolla, suorastaan kuollutta, mutta sain siinä ongenkärkien kyttäämisen lomassa sentään järjesteltyä vähän kesän kuvia.