Mietteitä amatöörimäisestä karpinonginnasta 25.7

Amatöörimäisyyttä pidetään usein jotenkin huonona ominaisuutena - synonyyminä puolivillaisuudelle, aloittelijamaisuudelle tai muuten vaan räpeltämiselle. Sanan alkuperäinen merkitys on kuitenkin, että kiinnostuksen kohteeseen (olipa se kalastus tai mikä tahansa) harrastelijana sen tuottaman mielihyvän vuoksi, ´just for the fun of it´, erotuksena rahan perässä liikkuvista ammattilaisista. En siis osaa sanoa oliko tämänpäiväinen visiitti Onkitukku ROD:iin loppu vai pikemmin alku entistäkin amatöörimäisemmälle karpinonginnalle. Kotona ainakin pyöriteltiin päätä siihen malliin kuin olisin kertonut ostaneeni vähintään kauhakuormaajan. Onkitukku vaati melkoisen pyhiinvaelluksen Viikistä (kahden pienen lapsen kanssa, julkisilla kulkuvälineillä, hurjassa helteessä), mutta kyllä se oli sen arvoista. Tavaran lisäksi mukaan lähti tukku erinomaisia neuvoja ja vinkkejä, ja varmaan mukavia turistessa olisi helposti mennyt koko päivä, jollei muitakin asiakkaita olisi pitänyt palvella ja lapset eivät olisi käräyttäneet käpyään ihan lopullisesti jossain vaiheessa. Paikasta jäi käteen erittäinen positiivinen fiilis, kolme 4 gramman valokärkikohoa, viisi pakettia valotikkuja, purkki vaniljamakuainetta, kaksi purkillista maustettuja onkimaisseja, perukesiimaa, kaksi pakettia koukkuja ja seitsemän pussia erilaisia mäskejä, pellettejä ja ruokia, yhteispainoltaan noin 15 kiloa. Kyllä nyt kelpaa, enää puuttuu se kala. Tosin ei ehkä kauaa, jos vielä tämän kauden aikana ehtii sitä tosissaan yrittämään.