Oma maa mansikkaa 20.7

Tänään päätin treenata vähän piikkikalojen pyyntiä ja samalla selvittää, minkämerkkisiä kaloja lähilutakossa oikein ui. Hypoteesi oli kymmenpiikki, mutta tämähän oli silkkaa mutua. Helpoksi nakiksi arvelemani kalat nöyryyttivät ensi pahasti, sillä pääosa oli aivan olemattoman pieniä tämän kesän nuorukaisia ja kaikki vähänkin isommat yksilöt hirvittävän arkoja - ihmekö tuo 30 sentin syvyisessä kirkkaassa vedessä. Ensimmäinen madonpalan huolinut kala paljastui kolmipiikiksi - laji se on sekin, mutta pieni pettymys kymmenpiikin hakijalle. Päätin kuitenkin onkia vielä muutaman lisää ihan harjoituksen nimissä ja neljättä kalaa vähän lähemmin tarkastellessani totesin sen iloiseksi yllätyksekseni kaivatuksi kymmenpiikiksi. Kalat numero kaksi ja kolmekin saattoivat itse asiassa olla tätä laatua, olisi vaan pitänyt tiirailla tarkemmin. Nyt viisipiikkienkin koukuttaminen Porlassa alkoi tuntua taas ihan mahdolliselta, joten siltä osin treeniä voi pitää onnistuneena. Joka suhteessa muutenkin hyvä keikka: kaksi vuodaria nuorenherran ulkoilun ja unien varjolla, kahdenkymmenen lajin rajapyykki rikki, enkä missään vaiheessa poistunut 100 metriä kauemmas kotoa!