Arkistojen kätköistä: kivinilkka ja ensimmäinen karppireissu

Tanssi kivinilkan kanssa lähti liikkeelle valmiita askelmerkkejä seuraten. Kotiläksyjen merkitys ja kohdelajin elämäntapojen opettelun tärkeys oli sisäistetty, samoin oikean paikan, ajan ja tekniikan osuus. Kivinilkan tapauksessa pääteltiin, että lajin tavoittaisi todennäköisemmin pimeällä kuin valoisalla, ennemmin viileän veden aikaan kuin kesähelteillä. Saalista tavoiteltiin pohjaongella ja matosyötillä, paikkana Lauttasaaren ympärillä lainehtivat vedet olivat jo tuolloin hyvien nilkkamestojen maineessa. Yhtälön osaset olivat kohtuullisen hyvin kohdallaan, mutta yhteenlaskuvaiheessa kompuroitiin. Huomasimme kaverini Otson kanssa nykivämme pohjaonkiamme viheliäisen kylmässä syysyössä keskellä Lauttasaaren siltaa ja pohtivamme, missä kohtaa kaikki meni pieleen. Varmaan puolisen tuntia jaksoimme opettaa matosia uimaan ja pohdiskella kivinilkan sielunelämää syvällisyyksiä, ennen kuin totesimme pystyvämme elämään aivan hyvin ilman omakohtaista kokemusta mokomasta lierosta. Revanssia piti odottaa kauan, mutta lopulta nilkan kanssa lähdettiin uudestaan tatamille. Monta tuloksetonta, vaan ei toki turhaa, keikkaa Ruoholahden kanavalle, Kaapelitehtaan rantaan, Hernesaareen ja epämääräisille helsinkiläisrannoille tuli nilkan perässä tehtyä, matkan varrella rannalle nousi ahvenia, särkiä, salakoita, lahnoja, pasureita, mustatäplätokkoja, jopa puukonmittainen turska. Lopulta kirjallisuudesta, netistä ja somesta tuli sellaiset ristisuuntimat kivinilkka-apajalle, että tämäkin eväkäs poistui ennennäkemättömien otusten luettelosta. Ottipaikalle pääseminen toki vaati parkouraamista vanhan teollisuusalueen aitojen ja kuormalavaröykkiöiden halki, mutta se onkin jo toinen tarina...

Ensimmäinen karppireissu
Lajipyynnin alkuhuumassa moni asia vaikutti helpolta, jopa särkikalojen kunkun tavoittelu. Ensimmäiselle yrityksellä lähti seuraksi pari työkaveria, joitten kanssa vastuu viikon mittaisesta ennakkosyötöstä saatiin näppärästi jaettua. Mäskäys olikin onnistunut, illan tullen Arabianrannan kuivemmalle puolelle nousi särkiä, lahnoja ja varsinkin sorvia ihan niin paljon kuin vain jaksoi nostaa. Meno oli kuin Hulluilla päivillä, ja olin aivan varma, että pian sieltä ryysiksestä karppikin nousisi, ainakin jollekin meistä. Hämärä laskeutui ja kalantulo lakkasi sorvien painuessa yöpuulle. Myöhemmin karpinkalastuksessa tutuksi tullut yöllinen odotus oli päässyt hyvään alkuun, kun noin kolmannella kalareissullaan oleva, epäilemättä anonymiteettiä tässä yhteydessä arvostava työkaverini päätti havainnollistaa Newtonin ensimmäisen lain eli jatkuvuuden lain käytännössä. Kädessä heiton aikana pidetty taskulamppu jatkoi liikettää heiton suuntaan, kunnes Maan painovoiman vaikutuksesta se laskeutui molskahtaen keskellä tonttia ja jääden kaikkien ällistykseksi loistamaan pystyyn mutapohjassa. Jollei yllättävä yöllinen valoshow saanut vesistön kaikkia karppeja pakosalle, lampun urheasti takaisin sukeltanut sankari viimeisteli töllöntyön. Nauratti, nolotti, ja olo oli ylipäätään aika absurdin epätodellinen. Reissu oli tätä loppuhuipennustaan myöten ratkihauska, ehdottomasti ikimuistoisimpia, vaikka kohdekalasta ei nähty suomuakaan. Ehkä osittain juuri hyvän alun myötä karpinpyynti alkoi viehättää, vaikka totuuden nimessä karpin täydellinen puuttuminen alkoikin jossain vaiheessa häiritä reissujen rentoutusarvoa. Lopulta onnistuminen tuolla ihan ensimmäiselläkään keikalla ei liene ollut kovin kaukana - paikka oli lopulta noin kymmenen metrin tarkkuudella sama, jolta ensimmäinen karppi rantautui, loppukesäinen ajankohta oikean suuntainen, eikä esisyötössäkään luistettu. Ehkei edes yöllinen mesoaminen vedessä olisi lopullisesti pilannut karppioptiota. Lopulta vain pimeävarustuksen puutteellisuus ja kärsimättömyys taisivat muodostua ylipääsemättömäksi esteeksi. Saaliittomuudesta tehtiin kuitenkin johtopäätös, että jotain pitäisi tehdä toisin, mistä alkoi yhteensä pari vuotta kestänyt ketunkierros ennen ensimmäistä karppia. Väliin mahtui kaikenlaisia, pääosin hätäisiä ja huonosti pohjustettuja reissuja, ja lopulta myös se jolla karppi annettiin. Karppiodysseian loppusuora ja päätös on dokumentoitu tänne.