Kotirannassa kalassa 2.6

Muutto, sen suunnittelu ja etenkin käytännön toteutus on tunnetusti stressaavaa puuhaa. Remontointi ja nikkarointi voi periaatteessa olla mukavaa puhdetyötä, mutta käytännössä kireät aikataulut saavat yleensä hermotkin kiristymään. Kuukauden uutta kotia sisustettuaan oppii myös viimeistään, miksi sisustukseen sisältyy se sisu. Lajikalastajan kohdalla väitteet muuttorumbasta pitänevät erityisen hyvin paikkansa, sillä läsnä ja varsin käsinkosketeltavassa roolissa on laatikkokaupalla milloin minkäkin eväkkään pyyntiin tuiki välttämättömiä koukkuja, painoja ja vapoja, unohtamatta vuodesohvan painoisia karppimäskisäkkejä, joita appiukko on toivottavasti jo lakannut kiroamasta.

Kalastus puolestaan rauhoittaa ja rentouttaa kuten tutkitusti on todistettu ja alan arvossapidetyt julkaisut väittävät. Ehkäpä kalastajan pitää stressaantua oikein kunnolla ennen kuin rentouttava vaikutus on parhaimmillaan? Nyt rauhallisempana, rentoutuneempana ja muuttaneena päätin suorittaa käytännön ihmiskokeen lähtemällä uuteen kotirantaan kokeilemaan kalastuksen muodoista kaikkein leppoisinta, perinteistä mato-ongintaa.

Seuraksi lähti ilman suurempaa pakottamista neiti 6 vee. Tarkkaan ottaen vettä olisi löytynyt lähempääkin nykyistä kotiovea, mutta leikkipuiston ja rannan yhdistelmä johdatti askeleet muutaman sata metriä kauemmas Eläintarhanlahden perukoille, Ympyrätalon taakse. Paahteinen keskipäivä ei ehkä ollut oppikirjan mukainen optimihetki onkimiselle, mutta kalantulo riitti pitämään jopa neiti 6 veen mielenkiinnon hommassa aika pitkään.

Näin se suunnilleen meni: Yllätyksetön aloitus ahvenella. Neiti 6 vee saa särjen. Särki omaankin siiman päähän. Salakkaparvi ui kohdalle. Aivan mikroskooppisen pieniä ahvenia. Lisää särkiä. Ja salakoita. Siimat solmussa. Juomatauko. Pasuri. Paikanvaihto. Paikanvaihto entiseen paikkaan. Neiti 6 vee saa kolmipiikin. Lisää ahvenia. Neiti 6 vee lähtee liukumäkeen. Ehdittyäni ihmetellä kiiskien puuttumista hiukan onkin yksi malliyksilö heti siiman päässä.

Kyllä tässä palattiin vahvasti kalastusharrastuksen juurille. Ei ollut mitään turhia apinoita tai muita suorituspaineita niskassa. Jokainen peruslaji oli sattuneesta syystä uusi vuodari, mutta toisaalta ei olisi ollut suuremmin väliksi, vaikka koho ei olisi sukeltanut lainkaan. Peruslajeista oikeastaan vain lahna ja omalta kohdaltani kolmipiikki jäivät saamatta. Vuodarilista näyttää heti uskottavammalta. Vieläköhän sitä ehtisi lirkkimään merenrantaan...

Kiiski sai sympaattisen tyyppinä vapautuksen, muut mannekiinit ylennettiin ravintoketjussa seuraavalle trofiatasolle