Milloin liian sateista / milloin liian tuulista / milloin liian pilvistä / milloin liian kirkasta / milloin liian aikaista / milloin liian myöhäistä / On aina jokin pielessä mun kalaan mennessäin.
Jotenkin näinhän se menee. Ja sitä mukaa kun mahdollisten uusien elämänpinnojen määrä vähänee, puuttuvien vaikeustaso nousee ja selittelyn tarve kasvaa. Tänään oltiin luultavasti liian myöhässä pikkunahkiaisten häistä. Paikka oli sama, jossa viime kesänä oli tullut pummi saman lajin ammokeettojen kanssa. Nyt tähtäimessä olivat metamorfoituneet aikuiset nahkiaiset, mutta nämä olivat ilmeisesti ehtineet hoitaa suvunjatkamisvelvoitteensa ja sen jälkeen siirtyneet elämänkierrossaan harjoittamaan selkäuintia. Hetken jaksoin ilman näköhavaintojakin yrittää saada malliyksilön haaviini, mutta mitään selkärankaista elämää ei pyydykseen tarttunut. Kookas hevosjuotikas aiheutti melkein rytmihäiriön, mutta oikeanlaisesta habituksesta huolimatta liikkumistapa kavalsi sen aika nopeasti iilimadoksi. Kännykän pirinä keskeytti haaveilun ja sitten pitikin lähteä rymistelemään takaisin autolla.
Yhden kerran olen päässyt pikkunahkiaisen näkemään pari vuotta sitten ja eiköhän sellainen vielä kohdalle toistekin osu. Ensi vuonna uusi yritys muuten samoilla nuoteilla, mutta viikko-pari keväämmällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti