Kaverit kalaan kanssa 30.5

Kuten yleensä, mutta myöhäisestä alusta johtuen erityisesti tänä vuonna, kevät päättyi taas aivan turhan nopeasti. Äkkiä kevätkukat olivat jo kuihtumassa, muuttolintujen ensimmäinen poikue kuoriutunut ja Kalamaraton taas kisattu. (Liiankin tutuksi tullut epäonni oman kisaan osallistumisen suhteen jatkui tänäkin vuonna: samaan aikaan kun maratoonarit starttasivat ympäri Helsingin ja Kotkan vesiä, starttasi myös muuan muuttokuorma ja oma dreamteamini hikoili kantoapuna. Olisin voinut jossain olosuhteissa harkita hyppääväni jonkun muun porukan kyytiin, mutta koska mööpelit ja laatikot olivat perheeni omaisuutta, olin pelkästään iloinen, etteivät kaverit valinneet toisin. Mutta jos kolmas kerta ei vielä totuutta sanonut, niin ensi vuonna sitten...) Vaikka kevään kalastuksellisesti antoisin aika alkoikin olla kalkkiviivoilla ja rempan sekä muuton takia moni hieno sesonki harmittavasti livahtikin sivu suun, jotain suuhunpantavaa sentään piti saada. Tänä keväänä silakkaa oli tullut kannettua lähinnä muiden pöytiin, ja oma perhe meinasi jäädä kokonaan vaille itse pyydettyjä meren antimia. Koko kevään olin myös luvannut viedä touhusta kiinnostuneita työkavereita kokeilemaan lajia, mikä antoi lopullisen sysäyksen reissuun.

Aamun eksoottisin saalis: jonkun pohjaanjättämä litka

Toukokuun viimeisen viikon lopulle sovittu reissu alkoi konseptina vahvasti epäilyttää etukäteen. Vieläkö silakat olisivat mestoilla, vai joko ne seilasivat ulapoilla? Työporukan hannuhanhen pommiinnukkuminenkaan ei hyvää uumoillut. Mutta siellä ne onneksi olivat, vieläpä selvästi runsaampina kuin alkukuusta. Vajaassa tunnissa olin saanut itselleni niin paljon kalaa, että älysin onneksi lopettaa ennen kuin joutuisin hikoilemaan koko yön perkuuhommissa. Onneksi kotona oli tähän hommaan runsaasti vapaaehtoisia auttavia käsipareja: neiti 6 vee nakitettiin määrittämään kasasta mahdolliset kilohailit (tarkistuksessa määritystarkkuus oli muuten 100% oikein, kaikki silakoita), pikkuveljen levitellessä kalanlimaa ja suomuja ympäri keittiötä. Varmuuden vuoksi muutama erityisen hailimainen yksilö päätyi jatkotutkimuksia varten jääkaappiin, josta ne kesälomamatkan jälkeen löytyessään epäilemättä ilahduttavat kaikkia mikrobiologisista kasvatuskokeista kiinnostuneita. Tämän reissun myötä silakkakausi onkin hyvä taputella päätökseen ja suunnata huomio muihin lajeihin.