Vuotuinen karppien yö 29.6

Vajaa vuosi sitten alkanut hieno perinne sai jatkoa (nyt sitä voinee vähän vakavammalla naamalla jo kutsuakin perinteeksi), kun suuntasimme Erikin ja Netan kanssa Vanhankaupunginlahden rantaan karpit mielessä. Aloitimme ruovikoitten laidasta, missä ilta alkoikin vauhdikkaasti ja oikeansuuntaisesti lahnalla. Sitten suvanto kuitenkin hiljeni täysin ja seurueen käydessä kärsimättömäksi vaihdoimme paikkaa. Vaelsimme karppilammikolle päin, mutta laskuojan poikki kyhätty(?) pohjapato näytti niin tehokkaalta esteeltä kaloille, ettemme tuhlanneet iltaamme siellä (tässä kenties selitys myös lammen heikkoon kalantuloon aiemmin kesällä). Kävimme ihmettelemässä lutakkoakin, mutta se paljastui umpilammeksi - ei ihme, ettei sieltä ollut tullut muuta kuin pieniä ahvenia. Lopulta leiriydyimme karppilammen laskuojan suulle meren ääreen, kun laskeva aurinkokin paistoi siihen niin kivasti ja alusta oli tasakokoista soraa. Kalaakin alkoi ihme kyllä nousta matalasta vedestä, kiiskejä lähinnä, muutama ahvenkin ja lopulta ensimmäinen pasuri. Pasuriapina olikin muodostunut jo lähes sietämättömäksi matkatoveriksi viime aikoina. Paradoksaalista kyllä, tällaisille helpoille peruslajeille ei juuri ole täsmäpaikkoja tai edes tietoa, mistä niitä pitäisi lähteä yrittämään. Kerran joku isompi otus taisi kiskoa hetken koko virveliä kohti jorpakkoa kunnes katkoi pohjaongen solmun. Tai sitten vain kuvittelin koko jutun. Karppia ei näkynyt tai kuulunut, joten jossain vaiheessa vaan luovutimme. Itse jumitin paluumatkalla hetkeksi ruovikon laitaan, josta nousi nopeasti toinen pieni lahna. Jotenkin huvittavaa, että juuri lahnoja on meikäläisen kohdalle osunut valtaisat määrät tänä vuonna - liittynee käytettyihin menetelmiin (pohjaonki, tai koho-onki aivan pohjan tuntumassa) ja paikkoihin. Jännänä voisi pitää myös seikkaa, että Vanhikselta saamani lahnat ovat olleet hyvin samankokoisia, kuin samasta muotista - pienemmät ja isommat syönnöstänevät muualla. Hienoja uusia näköaloja vesiekosysteemiin! Jouduin luovuttamaan aiemmin kuin olin suunnitellut, jotta ehtisin kotiin vielä viimeisellä etukäteen katsomallani bussivuorolla - vasta pysäkillä selvisi, että kyllä ne yöbussit taisivat sittenkin kulkea, mutta se oli jo myöhäistä. Kalastuksen ulkopuolisista seikoista vastasi Erä ja ryyppäys -henkinen seurueeni vähintäänkin kiitettävällä arvosanalla. Näiden sankareitten mainittavimmat suoritukset illan aikana taisivat olla Netan ahven ja Erikin kiiski. Mutta mikä kalojen nostelussa kenties hävittiin, otettiin korkojen kera takaisin kisajuomakupin nostelussa. Väliajalla kahvia ja pullaa kaikille ;)