Pikavisiitti 16.6

Välillä puseroon hiipinyt kisaväsymys on tiessään ja nyt yritetään täysillä karppia. Tänään kopaisimme Leimun kanssa eiliset mestat päiväunien aikana. Yhteensä vajaa pari tuntia hujahti rattoisasti reissussa, mutta siirtymiset ja säätämiset poislukien kalastusaikaa oli reilu tunti. Se tuotti saalispussiin kolme (vaikka olisin voinut rannassa vaikka vannoa että neljä) kiiskeä ja pienen lahnan - ensimmäisen laatuaan tänä vuonna. Vuodareita vaan ropisee. Pitäisiköhän kokeilla, montako vuodaria voi saada elisten metsästyksen yhteydessä... Tosin monet jäljellä olevat kohteet ovat sen verran erikoisia, ettei ihan hirmuisesti sattumasaaliita ole odotettavissa. Tosin vielä semmoisetkin suurharvinaisuudet kuin hauki ja pasuri odottavat ensimmäistä tilastomerkintää vuonna 2012. Lopuksi muutama satunnainen huomio: ranta oli yllättävän matalan tuntuinen. Harmi, ettei ole oikein mitään helppoa, nopeaa ja yksinkertaista tapaa saada selville sen tarkkaa pohjaprofiilia. Ja keltainen kohon antenni erottuu surkeasti ainakin kaikissa itse kokeilemissani olosuhteissa. Tästä lähdin taidan ostaa vain sellaisia fluoresoivan oranssilla/punaisella varustettuja kohoja. Keltaisella antennilla varustettu koho kyllä pyydysti eniten saalista, mutta se tuskin oli kohon ansiota. Kohoja ja erilaisia onkisettejä pitäisi muutenkin hommata lisää. Nykyinen valikoima on turhan suppea. Ja onget kannattaa välillä tarkistaa, ettei vaan ole kiiski imuroinut syöttiä, ja jumita tyytyväisenä pohjassa kohon värähtämättäkään. Nou karppi, mutta tulipahan käytyä ja mukavata oli. Kyllä se karppikin sieltä ehkä joskus vielä nousee. Hyvä vaan ettei liian helpolla tule, voipahan jatkaa jahtia täydellä höyryllä pitempään. Eka kerta on aina tutkimusmatkailua, kun laji on sitten saatu, katoaa väistämättä aina osa sen lumovoimasta. Karppi on noussut ehkä jo vähän erityisasemaan ennennäkemättömien eväkkäiden joukossa, joten ehkä sitä tulee pyydettyä sen ensimmäisen jälkeenkin.