Seipi-ö 20.5.

Aamupäivän seipiretki Sotunkiin, Krapuojalle. Bussi 742:lla luontokoulun kohdalle (arvoin oikeaa pysäkkiä turhan pitkään, mutta ystävällinen bussikuski päästi minut onneksi kyydistä pysäkkien välillä, ihan tienvarteen vaan), ja sitten sorkat napsuen Sotungintietä eteenpäin. Sopiva metsäsaareke löytyikin, josta pääsi heinittynyttä metsäautotietä puronvarteen. Metsästä löytyi jännä, pitkälle lahonnut työmaaparakki ja ilmeisesti jonkinlainen maja tai piilopirtti. Vaikka metsikkö oli luokkaa 100x100 metriä, pääsi kuusikossa ihan korven tunnelmaan. Ja tämänköhän takia mesta oli täsmäpaikka korpiaisen eli seipin saamiseen. Sieltä metsän siimeksessä virtaavalta osuudelta niitä nousi, varmuuden vuoksi oikein kaksin kappalein. Ei särkiä, tai muita harjoittelukaloja, vain kohdelajia. Uhrasin kylläkin purolle aurinkolasini, jotka putosivat sillalta veteen tuijotellessa, mutta eipä tuo paljon haitannut. Sekä Anni (jolle raportoin ekskursiosta menomatkalla) että Sakari (jolta soittelin mahdollisen paluukyydin aikatauluja) pitävät meikäläistä varmaan ihan seinähulluna. Ja aiheesta. Mutta haitanneeko tuokaan.