Syyskuu oli tarjoillut monipuolisesti sateista, tuulista tai sateista ja tuulista säätä, joten lamppukalastukseen ei ollut mahdollisuuksia ongelmaksi asti. Kun säätiedotus vihdoin näytti suunnilleen siedettävältä, piti samantien suunnata Lauttasaaren rantaan.
Valmistelut olivat ne perinteiset: hiipuva otsalamppu oli täysin hyödytön, linkkari oli kotona ja kameran akut edelleen tyhjät. Sääkin oli kohtuullisen tuulinen, vettäkin taisi tihuuttaa. Pikainen kahlailu tuotti pikaisen siloneulan, mutta etelästä vyöryvät aallot ajoivat kahlailemaan muille vesille. Itäisen reunan apajat eivät toista siloneulaa ja leväkatkarapujen armeijoita ihmeempiä tarjonneet, joten matka jatkui täysin kartoittamattomille seuduille: Pohjois-Lauttasaareen. Jotenkin tuuli pystyi sielläkin puhaltamaan suoraan mereltä rantaan, mutta eivät mestat muutenkaan kummoisilta näyttäneet, joten tällä kertaa reissu jäi tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti