Kuokkalankosket kesällä 15.7

Perheellisen päivät seuraavat yleensä toisiaan astianpesukoneen tyhjentämisen, imuroinnin ja iltasadun tyyppisten askelmerkkien tiukasti viitoittamalla tiellä. Kun rutiinista lohkeaa kolmen päivän vapaa slotti, voikin hetkellisesti päästää mopon iloisesti keulimaan tutuilta ja turvallisilta urilta. Rymybileet keskellä viikkoa? Uhkapelejä ja nopeita autoja? Kyllä te lukijat jo varmasti arvaatte - kaikki työssäkäynniltä, nukkumiselta ja kissojen ruokkimiselta liikenevä aika priorisoitiin kalastukseen.

Iltapisto Helsingistä Kuokkalankoskille oli jo sen luokan hulluutta, että se toteutettiin heti ensimmäisenä. Taka-ajatuksena oli kokeilla littanoiden paikallisten särkikalojen ruokahalua, eli yrittää saada sulkavasta elis.

Vesi oli todella alhaalla, ja Herralankosken yleisilme oli aivan toisenlainen kuin keväämmällä. Yksin Katepalin rannalla ei yleensä tarvitse olla, ei nytkään, ja vaikka sopu sijaa antaa, alkoi välillä kovasti kaivata vähän väljemmille vesille. Säät olivat hyvät tai ainakin monipuoliset, iltaan mahtui kaikkea auringoinpaisteen ja kevyen kesäsateen väliltä. Kalastosta yhteistyöhaluja osoittivat pääasiassa ahvenet, särkikaloista puntin kanssa uitettuun valkoiseen pikkuperhoon mieltyi ainoastaan potra särki. Toutaimia en viitsinyt tosissani edes kokeilla, kuhien houkuttelun ainoa havaittava vaikutus oli uistinrasian keveneminen pohjatärppien myötä.

Neljän tunnin juna-ajelua kolmen tunnin aika keskinkertaisen kalastelun takia ei tuntunut mielekkäältä uusia enää seuraavana päivänä, mutta varmasti Lempääläkin vielä palataan, ehkäpä ensi keväänä.

Myös Roihikassa oli joku selvästi seonnut sulkavien takia