Miksei sitä kymmenpiikkiä voinut älytä kuvata? |
keskiviikko 6. kesäkuuta 2018
Kokeiluja 3.6
Välillä on hyvä kokeilla jotain uutta - tässä löytöretkeilyn ja kalastokartoituksen hengessä testattiin tällä kertaa nimetön(?) oja, joka virtailee Vallilanlaakson siirtolapuutarha-alueelta kohti merta. Jonkun kansanmiehen suusta olen tuolle kuullut nimityksen "lapsivesipuro", kaiketi siksi että Kätilöopisto sijaitsee siellä jossain ylävirrassa, missä tämäkin liru saa alkunsa. Moisen nimen voinemme jättää suosiolla omaan arvoonsa.
Oja oli suunnilleen juuri niin vaatimattoman näköinen kuin muistelinkin. Joskus ennenkin oli tätä kuravettä tullut mulkoiltua jonkun villin kalajutun innoittamana, nyt kuitenkin otettaisiin juttujen todenperäisyydestä selvää omakätisesti. Syvyyttä ei ollut taatusti paljon yli 30 senttiä missään, monin paikoin selvästi vähemmänkin. Usko minkään selkärankaisen elämän olemassaoloon oli kovasti koetuksella, mutta niin vaan joku alkoi tutkimusongen kohoa nykiä määrätietoisesti pinnan alle. Sama toistui seuraavassakin paikassa, kunnes koukun pienennyksen jälkeen syylliseksi osoittautui potra kymmenpiikki. Hetkeä myöhemmin myös kolmipiikki liittyi kasvattamaan ojan todennettua lajistoa. Jotain muuta kuin piikkikaloja oltiin kyllä hakemassa, mutta ihan hauska näinkin, tulipa taas todistettua että paljon kumpparinpainallusta kummempaa vesistöä ei pienille kaloille tarvita, ja että etsivä löytää - jos ei kultaa, niin ainakin kolmipiikkejä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti