Kun Keravanjoen alajuoksun töröpaikat olivat joko tyhjillään tai kokeilematta, tie vei onneksi liki pomminvarman töröpaikan ohi ylempänä jokivarressa. Puhun tietenkin Sipoontien sillassa Järvenpään kohdalla. Joki on sen ali kulkiessaan kohtuullisen matala, ainakin osittain hiekkapohjainen ja ilmeisesti täynnä töröjä. Epäilemättä fiksuin lähestymistapa olisi kahlata jokeen ja hakea töröt katseellaan matalahkosta vedestä, mutta nyt ei ollut matkassa lantsareita eikä muutakaan kahluuvarustusta. Onki sen sijaan oli, ja jossain vaiheessa törö päätti armahtaa onkijan - rantautus, yksi (ankea) kuva ja vapautus. Se oli siinä - törö, yksi ainoa ja aika pienikin. Kyllähän tämä lajipinnaksi kelpasi, mutta itse olisin mieluusti syventynyt töröjen sielunelämään vähän syvällisemmin. Kalat olivat kuitenkin tänään asiasta visusti eri mieltä, ja vain itikoitten syödessä vimmatusti totesin että tämä riittäisi tällä erää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti