Viime visiitistä Olympiaterminaalin altaalle jäi niin mukava olo, että ajatus uusinnasta alkoi kuumottaa vapakättä. Sopiva sauma koitti juhannuksena - ajatus aavemaisen tyhjänä säätilaltaan epämääräiseen keskikesän aamuun heräilevästä Helsingistä jäi testaamatta, mutta iltapäivästä sain seuraksi keikalle neiti kahdeksan veen.
 |
| Siloneula. Kuvausjärjestely vaatii vielä kehittelyä |
Matkaan oli napattu myös haavi, jolla demonstroin neidille altaan siloneulapotentiaalia koppaamalla merineulan puolivahingossa haavia huljuttaessani. Kaksi sekuntia varsinaisen kalastelun alkamisesta ja ensimmäinen saalis jo laiturilla! Huima juttu, varsinkin kun kotoinen merihevosen sukulainen oli jutuissa kasvanut jo likimain yksisarvisten ja pegasusten myyttisiin mittoihin. Innostuksesta päätellen eväkäs oli elävänä yhtä jännä kuin hurjissa ennakko-odotuksissa.
Matkalla mainostin lähinnä mahdollisuutta saada altaasta mustatäplätokkoja. Kuten nokkelimmat lukijat voivat arvata, Murphy, Ahti, Fortuna ynnä muut kalaonnen säätelijät olivat kuulolla ja tokot alkuun täysin kateissa. Lähinnä välivedessä pilkkiään uitteleva neiti kahdeksan vee tartutti ennen pitkään särjen, jota irrotellessa jätin oman matoni likoamaan pohjaan. Sieltähän se ensimmäinen tokkokin lopulta nousi - taktiikka, jolla lopulta nosteltiin valtaosa reissun tokkosaaliista. Jossain vaiheessa neiti kahdeksan vee pyydysti niin oudon mallisen särkikalan, että hetken koetin sovitella kaikenlaisia nimilappuja seipistä miekkasärkeen, kunnes totesin sen salakaksi, jonka suu vain oli jotenkin epämuodotunut tai vaurioitunut. Edellämainittujen lisäksi tehtiin näköhavainnot ahvenesta ja kolmipiikistä, joten aika mukavasti lajidiversiteettiä kerrostaloasunnon kokoisessa läntissä Itämerta!
 |
| Neiti kahdeksan veen pyydystämä kummajainen |
Matkalla mainostin lähinnä mahdollisuutta saada altaasta mustatäplätokkoja. Kuten nokkelimmat lukijat voivat arvata, Murphy, Ahti, Fortuna ynnä muut kalaonnen säätelijät olivat kuulolla ja tokot alkuun täysin kateissa. Lähinnä välivedessä pilkkiään uitteleva neiti kahdeksan vee tartutti ennen pitkään särjen, jota irrotellessa jätin oman matoni likoamaan pohjaan. Sieltähän se ensimmäinen tokkokin lopulta nousi - taktiikka, jolla lopulta nosteltiin valtaosa reissun tokkosaaliista. Jossain vaiheessa neiti kahdeksan vee pyydysti niin oudon mallisen särkikalan, että hetken koetin sovitella kaikenlaisia nimilappuja seipistä miekkasärkeen, kunnes totesin sen salakaksi, jonka suu vain oli jotenkin epämuodotunut tai vaurioitunut. Edellämainittujen lisäksi tehtiin näköhavainnot ahvenesta ja kolmipiikistä, joten aika mukavasti lajidiversiteettiä kerrostaloasunnon kokoisessa läntissä Itämerta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti