Meri lainehtii niin likellä kotiovea että sen rantaan voisi vaikka kieriä. Yleensä tulee silti suunnistettua merta edemmäs kalaan. Vaan ei tällä kertaa jäätiin kotirantaan. Neiti kahdeksan vee tosin monopolisoi alkuun ainoan mukaan tulleen ongen, kun kalastuksen vetovoima voitti leikkipuiston. Neiti aloitti kalastuksen vauhdikkaasti nykäisemällä laiturille pannukarkean ahvenen. Ulkoilu muuttui lennossa ruoanhakureissuksi, vaikka totta puhuen yhtä vauraampaa ahventa kohti sai ravistella koukusta leegion kukkoahvenia. Onneksi kalojen vapauttaminen oli aivan yhtä lystiä kuin pyydystäminenkin. Tapahtumia riitti kiitettävästi, syönti hyytyi vasta siinä vaiheessa kun isäukko pääsi vavanvarteen. Helsingin vesiltä vaikeasti bongattava pasuri jäikin edelleen saamatta, sillä lämmin kesäsää alkoi poltella paitsi aurinkorasvatonta naamaa, myös kylmälaukutonta ex-tempore-kotitarvekalastajaa. Kalat ovat mätiä elämänsä alussa, joskus myös lopussa. Onneksi koti oli lähellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti