Helle oli jo pitkään verottanut intoa kaikenlaiseen puuhasteluun - edes kalastamaan ei oikein tehnyt mieli hautovassa kuumuudessa. Osasyy saattoi olla pessimistinen käsitys kalojen yhteistyöhaluista helteellä. Kuumuus ei osoittanut mitään merkkejä päättymisestä, joten ennen pitkää piti vaan sisuuntua ja lähteä kokeilemaan olisivatko kalat yhtä flegmaattisia kuin pyytäjänsä.
Tämänkertainen täsmäpaikka sijaitsi naapurimaakunnassa, Varsinais-Suomen puolella. Aamuvarhaisella matkaan suoriutumalla oli tarkoitus väistää ainakin hetki pahinta grillausta, mutta aika ennen auringonnousua valui kyllä pääosin hukkaan ratin takana istuessa. Auto parkkiin, kartta kännykästä ja paikannus päälle - helppoa kuin mikä. Hetken tallustamisen jälkeen puiden takaa vilkkuikin jo vettä, ja jalat lähtivät kävelemään kohti rantaa. Ensimmäisenä huomion kiinnitti lammen huiman kirkas vesi - näkösyvyyttä oli metritolkulla. Kokeilin hetken mato-onkia, ja vaikka yksi ahven erehtyi kaislikon keskeltä, alkoi nopeasti olla selvää, että lammen mielekäs läpikäynti onnistuisi vain virvelillä.
 |
| Hauen puremajäljet pyrstössä |
Puntti toiseen haaraan ja pikkuvaappu toiseen, sotkuista huolimatta ratkaisu toimi ihan siedettävästi. Pannukarkeita ahvenia alkoi kertyä kohtuulliseen tahtiin, mikä vallitsevassa helteessä aiheutti välittömän säilytysongelman. Madot ja toukat saivat luvan pärjätä ilman kylmälaukun suojaa, saalis puolestaan jemmattiin kylmäkallejen viereen turvaan ennenaikaiselta kypsymiseltä. Ahventen lisäksi rantavesissä näkyi muutamia haukia. Meikäläisen lisäksi lammella kalasti kolmen nuoren onkisällin joukko, jolta koetin udella lisätietoja lammikon lajikirjosta, He olivat kuulemma ensimmäistä kertaa kyseisellä lutakolla, joten olennaisia lisätietoja herunut. Jatkoin siis omin voimin kartoituspuuhia ahventen häiritessä projektia tasaisin väliajoin. Välillä tuli kilohauen kanssa erimielisyyksiä yhden ahvenen omistusoikeudesta, mutta köydenveto päättyi sillä kertaa meikäläisen eduksi. Kun ilmeisesti sama kala koetti napata hetken päästä kolmisenttisen Hotta -vaapun kokoelmiinsa, päätin vaihtaa lennossa hauenkalastukseen. Siihen ei ollut tullut kummoisia välineitä mukaan, ja ehkä parempi, että homma loppui nopeasti ja tuloksetta - en tätä kirjoittaessanikaan tiedä, mihin olisin mahdollisen kilon-parin hauen sullonut kylmään, jos sellainen olisi siunaantunut eräksi.
Jossain vaiheessa päätin kahlailla sandaaleissa rantamatalan reunaan. Vesi oli paitsi puhdasta ja kirkasta, myös lämmintä - yhdistelmä, jota ei Suomessa ole tottunut kokemaan missään. Kun vielä jalkojen alla oli pehmeää vaaleaan hiekkaa ja ranta vietti turkoosinsinisiin syvänteisiin, oli hämmästyttävän uskottava Karibia-simulaattori valmis. Ahvenet muuttuivat tarponeiksi tai pompanoiksi, hauet barrakudiksi, ja vastarannalla kahisivat mäntyjen sijaan palmupuut. Olisin lisännyt vielä toisenkin kerroksen osapuilleen lateksimaalin suojakertoimen omaavaa aurinkorasvaa, mutta se oli tietysti autossa, siellä eväitten vieressä.
Olin jo kieränyt melkein koko lammen ja reissu tuntui etenevän kohti luonnollista loppuaan. Päätin kuitenkin vielä mulkaista karttaa ennen kuin suunnistaisin kohti parkkipaikkaa. Omaa sijaintia osoittava täplä oli jossain aivan muualla kuin piti - itse asiassa koko lampi oli väärä.
JATKUU
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti