Päiväkodin kehittämispäivä on yleensä keskellä pikkulapsiperheen arvaamatonta arkea limboileville vanhemmille kirosana. (Niille lukijoille, joille termin sisältö on mahdollisesti vieras, selvennettäköön että päikkäri on silloin kiinni. Ja vakavasti puhuen sosiaalitoimen ihmiset tekevät omien kokemusteni mukaan todella ahkerasti työtä ja ovat ehdottomasti kerran puolessa vuodessa ansainneet tilaisuuden käyttää yhden työpäivän toiminnan suunnitteluun.) Keväällä se oli kuitenkin mitä mainioin (teko)syy retkelle merenrantaan, minne perheen nuorimmaista ei tähän mennessä oltu vielä huolittu. (Jokainen vauhdikkaiden nelivuotiaitten kanssa aikaansa viettänyt pystynee keksimään koko joukon parkuvia ja vettävaluvia syitä valitulle linjalle.) Nuorenherran lisäksi Outi lähti oman jälkikasvunsa kanssa retkiseuraksi.
Kohtuullinen puhuri teki kalastuksen perinteisillä siika-apajilla sekä teknisesti haastavaksi että kaikin puolin epämiellyttäväksi. Suosiolla siirryimmekin tuulen alapuolelle: kalat saisivat uida sinne jos olisivat uidakseen, pienet ja isot retkeläiset ainakin olisivat iloisempia. Aika kauan ensimmäistä kalaa saikin odotella. Perinteiseen tapaan ruoka oli valmis ja lämmin, kun yksi vavoista rojahti kalliolle ja ilmaisi näin hienovaraisesti otista. Sillä välin kun siika oli rantautettu, kuvattu ja perusteellisesti ihmetelty, olikin retkikeitin sammunut ja ruoka jäähtynyt. Tälläkin kertaa saalis oli varsin maltillinen, joskin kalojen koko oli kasvanut edelliskerrasta.
Koolla tai määrällä ei tainnut olla suurta väliä kenellekään - toki oli mukavaa että jotain kotiinviemistä tuli, ja pojat olivat silminnähden täpinöissään kaloista. (Toisaalta, varmaan itsekin pudottaisin silmäni jorpakkoon silkasta hämmästyksestä, jos joku kiskaisisi rantaan käsivarteni mittaisen siian.) Pikkuautojen vierittäminen rantakallioilla, kiipeily ja tietysti eväiden syönti olivat se oikeasti keskeinen sisältö, meren, auringon ja raittiin ilman ohella. Kevään ensimmäiset västäräkit lensivät rantaan myöten - kesä on pian täällä. Illalla itse kenelläkin taisi olla orastava terassirusketus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti