Edellisen reissun päätteeksi vallinnut zen-budhistisen tyytyväinen olotila taisi kestää noin päivän, kunnes samaa herkkua teki mieli lisää, oikein mahan täydeltä. Samalla päätin lunastaa aivan liian kauan roikotetun lupauksen yhteisestä kalareissusta neiti seitsemän veen kanssa.
Mukaan lähti jälleen myös Outi oman nuorisojaoksensa kera. Matkaan päästiin perinteitä uhmaten vain puolisen tuntia myöhässä, onneksi reissuseura ei repinyt pelihousujaan, vaikka säätämisen puolelle lipsunut lähtö viitoittikin tulevaa. Kohde oli valittu kaukaa Raaseporin kalaisilta vesiltä, epäilemättä hieno ja luonnonkaunis paikka - toki estetiikka olisi päässyt ehkä paremmin oikeuksiinsa jos olisi nähnyt ympäristöä otsalampun valokeilan ulkopuoleltakin. Nuorisojaoksen mielestä myös nuotion virittely kesti aivan turhan pitkään, kunnon tulta odottavat litimärät risut tuntuivat polttelevan innokkaitten puunkerääjien hyppysissä kuin kekäleet konsanaan. Ja tietenkin tikkupulla nautittiin retkiperinteitä kunnioittaen mediumina, makkaran kypsyysasteeksi määriteltiin afro. Evästelyn jälkeen neiti seitsemän vee ilmoitti haluavansa nukkumaan, mitä ei kotioloissa tapahtuisi koskaan.
Paluumatkalla alkoi jo hymyilyttää. Olihan taas käyty merta edempänä kalassa ja kalibroitu samalla käsitykset siitä, mitä plusmiinus kouluikäisten kanssa voi järkevästi touhuta. Onget eivät missään vaiheessa päässeet veteen asti, haaveihin tarttui lähinnä meriajokasta ja kieltämättä tuuli ja aallokko olisivat tehneet lamppukalastuksesta aika haastavaa. Diplomaattinen neiti seitsemän vee totesi jossain vaiheessa, että saadaan tästä reissusta ainakin kokemusta.
Aikanaan tuli sitten marraskuun toinen sunnuntai, ja tällä kertaa isänpäiväkortti yllätti allekirjoittaneen kuin talvi autoilijat. Leppoisasta meiningistä huolimatta pelkäsin retken jääneen nuorison kirjoissa jonnekin oman huoneen siivouksen ja oksennustaudin välimaastoon. Enpä olisi enempää voinut väärässä olla.
Muutenkin reissu todisti vanhan totuuden siitä, että matka on tasan niin hyvä kuin matkaseurakin. Väärien tyyppien kanssa päätyy vääriin paikkoihin, on kurjaa, eikä kalaakaan tule. Oikeiden tyyppien kanssa päätyy oikeisiin paikkoihin, on kivaa, eikä silti aina tule kalaa. Mutta kuka sitä jotain saamatta jäänyttä piikkikampelaa viitsisi vollottaa, kun voi yhtä sekopäisen ystävänsä kanssa naureskella koko touhun koomisuudelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti