Elektroniset tärppihälyttimet tuli hankittua jo reilut kolme vuotta sitten, mutta toistaiseksi ne olivat vain keränneet pölyä: pimeäonginta tuli hoidettua valokohoilla, hälyttiminä toimivat tarpeen vaatiessa siikakulkuset. Nyt oli kuitenkin aika kokeilla jotain uutta, hypätä yhdellä megaloikalla nykyaikaan ja lähteä yönyli onkiretkelle, vieläpä nuorison kera.
 |
| Iltasuutari |
Suutari on omissa kirjoissani aina ollut tavoiteltu saalis. Se on eksoottisen näköinen ja yksi kauneimmista suomalaisista kaloista. Kaiketi lajin mieltymys reheviin vesiin ja hämärään, tai sitten vain oma osaamattomuus, on taannut, että se on itselleni aina ollut sangen harvinainen onkituttavuus, jollaiseen tulee herkästi liitettyä mielikuvia varovaisuudesta ja oveluudesta, viisaudestakin. Pienikokoisten suutareiden parvia esiintyy ainakin Jokelan lammikossa, Helsingin Munkkiniemen puistolammessa ja Pyhtään Kärsäjärvessä. Viimeksimainitusta tuli pikkusuutareita ongittua piikkimonnien sivutuotteena, mutta yleensä ottaen omat onkimiset ovat kohdistuneet lajin isoihin yksilöihin.
 |
| Yösuutari |
Enpä olisi uskonut, että suutareitakin voi saada kyllikseen, melkein liikaakin. Ensimmäinen oli upea esitellä viimein livenä nuorisojaokselle, toisen tarratessa onkeen tuntui kuin olisi voittanut lotossa kahdesti - ennen kotiinlähtöä olimme seonneet peruuttamattomasti laskuissa ja onkineet suutareita enemmän kuin koskaan. Näköjään tällainenkin luksusongelma voi tulla eteen. Hieman lajia ympäröivä mystiikka ehkä karisi, mutta reissu oli ikimuistoisuudessaan omaa luokkaansa.
 |
| Free Willy! Eiku... ei ihan näin |
Vaikka kulinarististen kokeilujen kiinnostavuus on suutarin kohdalla ollut kasvamaan päin vuosien saatossa, kaikki kalat (muutamaa erityisen ahnetta tai itsetuhoista ahventa lukuunottamatta) pääsivät jatkamaan eloaan kokemusta rikkaampina. Sitä luuli, että esimerkin voima kalojen käsittelyssä olisi tehnyt tehtävänsä, mutta yksi suutari sai erityisen elämyksellisen matkan, kun neiti yhdeksän vee palautti sen komeassa kaaressa kotiveteensä. Outin refleksit kameran kanssaa olivat kuin
Lucky Lukella, joten tämäkin tilanne saatiin ikuistettua jälkipolville. Sitten vähän keskusteltiin.
Aivan liian usein kalareissut ovat päättyneet pitkään ja uuvuttavaan kotimatkaan pikkutunneilla. Joskus on tullut pohdittua, onko silmät ristissä suhailu ihan turvallistakaan. Miten mukavaa olikaan vaihtaa yöllinen autoilu pariin olueseen ja maailmanparannukseen, kiirettä ei ollut mihinkään ja yösija odotti muutaman askeleen päässä teltassa. Ei sen puoleen, ei nukkumaan mikään kiire ollut: häläreiden piippaukset pitivät mukavasti jännitystä yllä ja aina ennenkin aika on luppunut ennen kuin jutut. Kalastuksen sivuosumina tuli bongailtua lepakoita ja yksi pöllökin.
 |
| Aamusuutari |
Helppo uskoa, että tähän kalastuksen muotoon voi jäädä koukkuun - itse ainakin jäin. Itse asiassa olin valmis uusintaan jo ennen kotiutumista ja valmis samantien venyttämään reissun vaikka kahden yön mittaan. Paljon kaikenlaista reissusta ansaitsisi tulla vielä kirjoitetuksi, mutta nyt taitavat kirjoittajan kyvyt loppua kesken. Tärkeimpi juttuja kalassa, tai elämässä ylipäätäänkään, ei mitata kiloissa, kappalemäärissä tai elämänpinnoissa, ne täytyy vain kokea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti