Se on sininen syvä, loputon
Saa uskomaan että kaikki muukin on
Kaikki on hyvin
(YUP - Kaikki on hyvin).
Lappohjan upea rantahietikko oli muutamaa siloneulaa lukuunottamatta yhtä hiljainen kuin kesälläkin. Tuulenkalojen parvi sekoitti silkan itseään toteuttavan liike-energian dynaamisuudella meikäläisen pasmat niin perusteellisesti että meinasin kantata jorpakkoon. Upea luontoelämys eläväisten omassa elementissä, vaikka lähempi tuttavuuden hierominen jäikin ensi kertaan.
 |
| Vauhtisukkula |
Aikanaan seurueemme suoriutui vesille. Liki ensitöiksemme jouduimme tosin merepelastustehtäviin, kun samoilla vesillä sukelluksiaan suorittaneen Goby Team -luontokartoittakaksikon perämoottori oli hyytynyt kesken päivän ja laivaväylän. Kiitokseksi hinausavusta saimme seitsenruototokolle täsmäpaikan, jossa niitä olisi kuulemma "ihan sikana". Ikävä kyllä aikataulu ei venynyt koordinaattien tarkistamiseen tällä kertaa, sitäpaitsi viimesyksyinen lupaus vaskikaloista painoi enemmän vaakakupissa. Vaskikala-apaja olikin sitten kalaisa kuin vessanpönttö, ainoina elämänmerkkeinä kärpäsentoukista lievästi kiinnostuneet kolmipiikit. Illalla annettiin Lappohjalle vielä yksi mahdollisuus, ja paikka palkitsikin uskollisuuden (lue: jääräpäisyyden) harvinaisen nätillä kuparinsävyisellä särmäneulalla. Yhden epävarman kampelahavainnon jälkeen nousi sellainen aallokko, että paikka meni vaihtoon. Ensin koetimme löytää Hankoniemen pohjoispuolen Kopparnäsuddenille - joko emme löytäneet tai paikka oli sen verran epämääräisen näköinen, että teimme täyskäännöksen pienelle nimettömälle uimarannalle. Outi sai täältä särmäneulansa, ei siis turha keikka tämäkään.
Kotona väsytti armottomasti ja kaikki kamppeet olivat aivan hiekkaiset, autosta nyt puhumattakaan. Saaliin suhteen ei ehkä huippureissu, mutta minkä kaloissa hävitään, kuitattakoon huumorin ja hulluuden määrän kasvattamisella. Uusintaa ei millään malttaisi odottaa ensi vuoteen, jospa sitä vielä tässä syksymmällä...
 |
| Näitäkin on tyrkyllä osaaville |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti