Viime syksynä vanha kotikaupunkini Kuopio istutti keskustansa Valkeisenlampeen (paikallisten suussa tunnetaan lisänimellä Pommi-Valkeinen) sampia. Tämä lampi oli meikäläisen nuoruudessa kalastusharrastuksen päänäyttämö, joten paluu juurille oli väistämätön. Ostoskärryjen, hetekoitten ja talvisodan aikaisten lentopommien lisäksi lammen pinnan alla kerrottiin aikoinaan lymyilevän ainakin Kalevalaisten kalavaleitten kokoisia haukia, (kirjo)lohia, siikoja, ankeriaita, nahkiaisia ja rapuja. Näistä en koskaan tehnyt pienintäkään havaintoa, mutta hauki, ahven, särki, salakka ja suutari kuuluivat ihan todistetusti lammen kalastoon. Ja nyt siis myös sampi. Vaikka Itä-Suomessa epäilemättä oltiinkin, on sammen tottunut sijoittamaan mielikuvissaan vielä reilusti idemmäs, jonnekin kauas Venäjän suurille joille. Suomen kalastoon ei laji ole tainnut koskaan luontaisesti kuulua, mitä nyt oli joskus harhaillut rannikolla.
Kalojen olemassaolosta ei ollut epäilystäkään, korkeintaan jossain takaraivossa pohdin tokko ne olivat talven jälkeen vielä hengissä. Oli jokseenkin vaikea suhtautua vakavissaan ajatukseen lähteä onkimaan sampia keskellä kesää ja Kuopiota. Taustatutkimusta oli tullut toki tehtyä ja ainakin muualla maailmassa sampia näemmä pyydettiin pohja-ongilla. Syöteiksi suositeltiin ravunpyrstöjä, mätiä ja muuta sellaista tavaraa jonka mäskääminen suurina määrinä sopisi epäilemättä paremmin tsaarien kuin normaalin palkansaajan kukkarolle. Muuten touhu oli yksinkertaistettuna petokalojen pohjaongintaa, johon sopi ottaa malli vaikka ankeriaan tai mateen vapapyynnistä. Särkikalojen makumieltymykset lienevät sen verran erilaiset, ettei vaniljalla maustettujen maissinjyvien tarjoaminen sammelle kannattane. Tai mistä sen tietää, tuskin ne mainitut maissinjyvät muistuttavat mitään karppienkaan luontaista suuhunpantavaa...
Konservatiivisella katkarapulinjalla kuitenkin lähdettiin liikkeelle. Pyrstöt otettiin talteen ja loput ravuista jauhettiin lihamyllyn läpi mäskiksi muutamaan kotikutoiseen feederin korvikkeeseen. Illalla kalaan lähtiessä totesin katkaravunpyrstöjen menneen ns. parempiin suihin, mutta onneksi onkimadot eivät olleet kelvanneet kenellekään. Toivoin vain, ettei illan keisarillisten päätähtien makuaisti olisi liian kultivoitunut tavallisille tunkiolieroille.
 |
| Suutari on kyllä kaunempia suomalaisia kaloja, salamalla ja yhdellä kädellä otettu kuva sen sijaan kamala. |
Paljon oli Valkeisenlampi muuttunut, pääosin ihan hyvään suuntaan. Nyt siinä saattoi kuvitella vaikka kastautuvansa ilman pelkoa järvisyyhystä tai muusta hyppykupasta, ja rakennetulta kivilaiturilta oli silkkaa luksusta heittää onget pyytämään. Eihän se mikään Volga edelleenkään ole, mutta nykymuodossaan siellä saattoi kuvitella jopa sammen kaltaisen eliittikalankin viihtyvän. Ehkä siperian kasvatit kokisivat muutoksen jopa elintason nousuna. Joku paikallinen onkisälli tavoitteli perholla(!) istarikirjolohia ja poikkesi hetkeksi juttusille. Utelin sammenpyynnistäkin, mutta niitä ei ilmeisesti juuri kukaan paikallinen varta vasten tavoittele. Jossain vaiheessa toisella puolen kaupunkia juhlittava paikallinen rokkifestari päättyi ja taivaalla räiskyi ilotulitus. Paukkeen keskellä toinen pohjaonki viestitti että illan pimentyminen oli huomattu myös veden alla. Itsekseen, säkkipimeässä ja tietysti ilman otsalampua saattoi hetken aikaa kuvitella väsyttävänsä itse sampea. Tämä jalo eväkäs oli kuitenkin vuodessa pahan kerran suomettunut ja osoittautui suorastaan työväenluokkaisesti suutariksi. Laji ei sinänsä ollut suurikaan yllätys, noita oli joskus kalastusharrastuksen alkuaikoina tullut saaliiksi useita. Jostain syystä kaikki kohdalleni osuneet Valkeisen suutarit ovat aina olleet todella kookkaita, yhtään pienokaista en sieltä ole saanut edes vahingossa. Aikanaan saamieni suutareitten keskipaino oli varmaan toista kiloa, kunnes piikkimonninpyynnin sivussa nousseet kämmenenkokoiset lajitoverit romuttivat hienon tilaston. Hieno saalis iso suutarikin on, mutta akateeminen mielenkiinto sammenpyyntiä kohtaan jäi elämään. Olikohan mato kuitenkin liian rahvaanomainen syötti? Olisikohan pitänyt tarjota kultakoukussa lohenmätiä (ehkei nyt sentään kaviaaria) ja termariteen sijaan hörppiä rannassa venäläistä shampanjaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti